JOULUSTA JA LAHJOJEN ANTAMISESTA, JOULUHÖSSÖTYSTÄ VASTAAN

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä
 
Pin It

Tyttäreni ystävä jätti ääniviestin tyttärelleni kysyen, että aikooko tyttäreni ostaa tälle lahjaa. Ajatus kysymyksen takana oli, että jos ystävä ei saisi vastalahjaa, niin hänkään ei siinä tapauksessa antaisi tyttärelleni ostamaansa lahjaa. Tämä tuotti hetken hiljaisuuden ja hämmennyksen.

"En vietä joulua"

 

Olin onneksi läsnä, koska lapsi kyllä tuntee eri tilanteiden tuottaman hämmennyksen, muttei välttämättä osaa toimia. Tyttäreni ystäväkin toki toimi vain oppimansa mukaan, ei muuta. Tästä alkoi pitkä keskustelu, joka meni jotakuinkin näin:

"Ei lahjojen antamisen tarkoitus ole vaihtokauppa, ellei niin ole erikseen sovittu. Lahjaksi riittää hyvän joulun toivotus halauksen kera. Lahja annetaan siksi, että se halutaan antaa, ei, jotta saataisiin vastalahjoja tai toivottaisiin niitä. Lahjan antajalla on oltava riemu antamisesta, ilman odotuksia.

Joulu on hyväntahtoisuuden ja antamisen juhlaa, ei yksilön odotusten täyttymistä tämän omien vaatimusten mukaan. Idea on antaa lahjat odottamatta vastalahjoja. Lahjan antaminen lähtee aina sydämestä ja antamisen ilosta, ei omista saamisen odotuksista.

Olen usein ollut saajan puolella. Olen tällöin kieltämättä tuntenut lievää häpeää siitä, että olen ollut lahjojen antamisen ja vastaanottamisen suhteen kylmäkiskoinen. Olen tapellut sitä vastaan, että olisin "tärkeä vain yhtenä päivänä ja muulloin tyhjää". En ole halunnut sitä taakkaa tai toisaalta ylläpitää sellaista kulttuuria – yhden päivän merkityksellisyyttä. Yhden päivän rakkaudenosoituksia, minkä jälkeen voidaan taas palata jopa täydelliseen tunnekylmyyteen. Se on kuin ostaisi itselleen puhtaan omantunnon koko vuodeksi, korvaisi kerran vuodessa omaa kiittämättömyyttään tai ostaisi vuodeksi aikaa olla välinpitämätön.

Joululahja on pakotettu oppi, kuin velvollisuus, jota on noudatettava ollakseen hyvä ihminen. Joululahjan saamiseksi minuun iskostetaan ajatus, että minunkin on annettava, muuten olen huono ihminen tai jollakin tavoin petän toisen. Ei. Joululahja on sydämen lahja. Ei velvollisuuden sanelema pakollinen toimenpide tai stressin aihe. Lahja ei katso vuodenaikaa, paikkaa eikä määrää.

Lahja voi olla ilmainen. Se voi olla hetki. Se voi olla lause tai sana, joka alkaa sydämestä. Joulu on loistava hetki hiljentyä sen tärkeimmän äärelle, eli rakkaiden ihmisten, ilman lahjan lahjaa, pyynnön pyyntöä, odotuksia tai vaatimuksia. Joulu on vapautta vaateista. Se on sydämen rauhan juhla. Älä sekoita sydämen viestejä materian häikäisevään kiilteeseen, vaan tarjoa jotakin muuta, sisältöä, jotakin, joka koskettaa sinun ja lahjansaajan sydäntä. Sen ei tarvitse olla kallista. Arvokkainta on läsnäolo ja muistot, joilla on ollut merkitystä. Arvokkaimmat muistot syntyvät, kun sydämet ymmärtävät toisiaan ja kohtaavat. Se on joulun tarkoitus."

Olen mieluummin ex-tempore-ihminen. Tarjoan kahvikupillisen palanpainikkeen kera, kun siihen tulee tilaisuus. Vastustan jouluhössötystä, pamautteluja ja valoshow'ta. Joulukuusi jäi varastoon jo toista vuotta, koska se ei sinällään edusta minulle mitään. Miksi verhoaisin itseni ja kotini merkityksettömillä "made in China"-muovisaasteilla, joiden tuottamiseksi pumpataan lisää öljyä?

Miksi täyttäisin ympäristöni virikkeillä ellen tuntisi olevani jotakin vailla? Osa, ei tietenkään kaikki, toimii sisäisen tyhjiön täyttämisestä käsin eikä sydämen viesteistä. Sydän ymmärtää, etteivät jouluvalot tuota tyynnytystä tai tuo harmoniaa särkyneisiin perheisiin. Arvostan yksinkertaista kynttilänvaloa enemmän kuin miljoonan ledin valoshow'ta. Arvostan hiljaisuutta enemmän kuin tuhansien eurojen taivaalle räjäyttämistä. Leipää ja sirkushuveja tahtoo kansa vuosi toisensa jälkeen, on teema sitten mikä hyvänsä.

Olen jonkun mielestä ehkä pettynyt jouluihminen. Näin voisi sanoa. Tai ehkä enemmänkin, että olen ymmärtänyt joulun merkityksettömyyden nykyisellään. Materialistisen hössökulttuurin ja tyhjänpäiväisen vouhotuksen, koska silloin ei pysähdytä eikä olla liitoksissa muuhun kuin ostoslistaan yhtäaikaisesti maailman hukkuessa saasteisiin. Ihmiskunta on tuuliajolla. Pysähtyminen olisi tarpeen. Herätyksiä. Sellaisia ymmärrettäviä kaivattaisiin. Toiveeni tälle joululle ja jälleen uudelle vuodelle on ihmiskunnan herääminen traumatisoituneesta ja egoistisesta unestaan. Mieluiten hyvällä kuin pahalla.

 

 

 

Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä

tai

 


 

Heräsikö ajatuksia?

 

 

Pin It

Tykkää Facebookissa