TOTUUS ON LUONTAINEN TILA

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä
 
Pin It

Joskus, tai oikeastaan jo aika pitkäänkin, olen toivonut todella kovasti, että totuus kaiken suhteen tulisi esille. Kaikella tarkoitan lähinnä itseni tuntemaa ja tietämää totuutta sekä totuutta maailmasta, sen ihmisistä ja yhteiskunnista sekä näiden toimintatavoista. Uskon, että totuudella on parantavia voimia jo pelkästään siitä syystä, että totuus on ihmisen luontainen tila. Toimimalla itsensä vastaisesti, epärehellisesti, moraalittomasti ja vääristä lähtökohdista, ihminen menettää hiljalleen sielunsa, eli sen osan itsestään, mikä tekee elämästä elämisen arvoista ja elämisestä itsessään arvokasta. Ja sielunsa menettänyt ihminen kykenee hirmutekoihin. Esimerkiksi shamanismissa puhutaan sielun pakenemisesta tällaisessä yksilössä.

 

mikä on totta?

 

Parina viime päivänä on kuitenkin tapahtunut jotain, joka on saanut minut ymmärtämään, että totuuden (vaikka se tuntuisi kaikin tavoin oikeutetulta), ei ole tarkoitus tulla esiin hinnalla millä hyvänsä. Tämän ymmärtäneenä oivalsin täten toivoa, että tulkoon totuus esiin oikealla, kaikille parhaalla tavalla – ei kenenkään yksittäisen edun nimessä. Tästä ajatuksesta esiin nousikin oheinen toive, jota kuka tahansa voi hyödyntää omassa elämässään ja kasvunsa tukena ja jokainen toimikoon parhaalla mahdollisella tavalla oikeudenmukaisesti totuuden esiintuomiseksi, jotta jotain parempaa voisi syntyä tilalle. Toivottavasti tämä artikkeli luo uskoa kulkea tietä, jonka uskoo oikeaksi ja oikeamieliseksi.

 

Toive totuudesta

Tulkoon totuus esiin, jotta se voi johtaa hyvään, vapautumiseen ja tuskan poistumiseen – ei uuden tuskan synnyttämiseen.

Tuokoon totuus mukanaan kaikkea hyvää – ei pahaa.
Tuokoon totuus mukanaan oivalluksia – ei ristiriitoja.
Tuokoon totuus mukanaan rauhan – ei pelkoa.
Tuokoon totuus mukanaan turvallisuuden – ei turvattomuutta.
Tuokoon totuus mukanaan rakkauden ja ymmärryksen ja vieköön pois katkeruuden, kurjuuden, vihan ja kaunan.
Tuokoon totuus mukanaan seesteisyyden ja vieköön pois epävarmuuden.

 

Oletko itsellesi rehellinen?

Kysymys on koskettava, sillä rehellisyys luo perustan kaikelle elämässä. Ilman rehellisyyttä elämä on kovin kaoottista ja brutaalia. Joskus voi jopa tuntua siltä, ettei rehellisyys tunnu vievän kovin pitkälle. Totuudessa ja rehellisyydessä eläminen on kuitenkin paljon helpompaa ja miellyttävämpää kuin valheessa vatvominen ja pelkääminen. Totuuden seuraaminen ei kuluta vaan kasvattaa, paljastaa ja lopulta eheyttää. Totuuden seuraaminen vaatii rohkeutta, kun taas valheen seuraaminen ei vaadi muuta kuin pelokkaan, epätietoisen ja epäluottavaisen mielen.

Totuudessa eläminen avaa aisteja, kun taas valheen polku sulkee ne, hiljalleen, yksi kerrallaan. Itsensä avaaminen vaatii rohkeutta kuunnella ja ymmärtää omia valheitaan ja valintojaan sekä avata silmänsä havaita samaa ympäristössään. Valheessa eläminen voi tuoda välittömiä pintakerrosta miellyttäviä onnen ja hyvän olon tunteita, sortaen samalla muita. Valheessa eläminen voi hetkellisesti tuottaa nautintoa ja suloisen kostonkin kaltaisia tunnetiloja, mutta horjuttaen sisäistä luottamusta. 

Totuuden seuraamisen tie ei ole nautinnolla ja välittömillä palkinnoilla kuorrutettu. Se voi ensin tuntua ja näyttää jopa karultakin, kivikkoiselta kärrypolulta, jonka terävät kivet vuoroin osuvat kipeästi kantapohjaan paljain jaloin astellessa. Paljasjaloin kulkeminen on edellytys tällä polulla. Totuuden tie johtaa kauniiseen maisemaan, rauhaan ja puhtaalle kotilammelle, jonka vesi on tyyni ja saunan piipusta tupruttaa savu – kuin odottaen pitkän matkan kulkenutta saapuvaksi.

Valheen polku on erilainen. Se tarjoaa nautinnollisia hetkiä ja välittömiä pikkupalkintoja unohduttaakseen edelliset epäilykset polun oikeellisuudesta. Matka uuvuttaa ja on raskas, sillä selkään on ilmestynyt reppu täynnä kiviä jossakin kulkemisen vaiheessa. "Tämä vielä, vielä tämä...". Perillä odottaa unohtunut elämä, piiskattu sydän. Vastassa ei odota lämmin sauna ja kirkas lampi vaan hävityksen kauhistus. Puut on revitty irti juurineen ja lampi on kuivunut kasaan. Metsä kuin pommin jäljiltä, lohduton.

Sanotaan, että ”as above, so below", eli suoraan suomennettuna: "sitä pinnan päällä mitä pinnan allakin". Miten paljon ympärillämme näkemämme kaaos kuvastaa omia sielunmaisemiamme? Yhtä riekaleina olemme sisältä, kuin millaista maailmaa viljelemme ulkopuolellamme. Vaadimme oikeudenmukaisuutta ja oikeamielisyyttä toimimalla itse väärin. Tunnemmeko itseämme? Tiedämmekö varmasti keitä olemme? •

Se, kuka olit eilen ei yliaja sitä kuka olet tänään.

 

Hyppää mukaan sisäisen äänen löytöretkelle >

 

 

 

Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä

tai

 


 

Heräsikö ajatuksia?

 

 

Pin It

Tykkää Facebookissa