Puhut, mutta mikään ei muutu? Kun sanat eivät riitä eikä niitä kuulla tai oteta tosissaan. ”Rakastan häntä, mutta tämä suhde vie minut kauas itsestäni. Unohdan oman elämäni.” Suhde, jossa on enemmän hoivaaja, toisen elämän assistentti tai mahdollistaja, kuin tasavertainen kumppani. Elämä, jossa tuntee hipsivänsä varpaillaan tai olevansa tarkkailijana siitä, millä tuulella hän on tänään, onko ottanut, tai miten minun tulisi olla, jotta olisin hyväksytty tai tulisin kuulluksi. Tai miten valitsen sanani, ettei hän hermostu ja hyökkää. Tai missä asioissa teen tänään väärin tai tulen kritisoiduksi? Kuluttavaa on suhde, jossa ei voi aidosti hengähtää tai jossa sinun tulee olla tiettyä, jotta sinut hyväksytään, jossa arvosi mitataan suoritustesi määrässä tai persoonasi saa jatkuvaa kommentointia. Kun kuulet kritiikkiä ja huomautteluita olemukseesi ja kehoosi liittyen, enemmän kuin positiivista palautetta tai kiitosta.
Läheisriippuvuus parisuhteessa ei välttämättä ala suurilla varoitusmerkeillä, vaan se voi hiipiä vähitellen. Yksittäisiä ikävästi osuvia huomautteluja siellä täällä. Ikävästi puhuminen tai toisen vähättely muuttuu enemmän ja enemmän arkipäiväiseksi ja huomaatkin pian, että henkinen hyvinvointi alkaa olla vain kaukainen muisto. Ja jos tähän liittyy vielä kumppanin riippuvuus tai alkoholiongelma, dynamiikka syvenee entisestään. Alat hiljalleen tajuta, että sinun paikkasi on vasta riippuvuuksien jälkeen. Tai jopa viimeisillä sijoilla.
Läheisriippuvuus ja alkoholismi: hiljainen taistelu kulissien takana
Alkoholismi parisuhteessa ei ole vain riippuvuutta substanssista, vaan se tuo mukanaan hylkäämistä, emotionaalista etäisyyttä, epävarmuutta ja henkistä kuormaa, jota ei välttämättä osaa nimetä. Usein suhde muistuttaa toisen ehdoilla elämistä ja selviytymistä, ei yhdessä elämistä ja kumppanuutta. Muistan aikoinaan sanoneeni ystävälleni, että hän ei tule koskaan voittamaan paikkaansa kumppaninsa riippuvuuden rinnalla.
Miksi sanoin näin? Koska olen sen itse kokenut ja nähnyt enemmänkin kuin kerran elämäni aikana.
- “Minusta on tullut suorittaja parisuhteessa: suoritan omien tehtävieni lisäksi vielä kumppaninikin tehtäviä eikä mikään riitä.”
- “Elän hänen tunteidensa mukaan ja yritän miellyttää.”
- “Olen unohtanut, mitä itse tarvitsen. Eikä minulta koskaan kysytä, että tarvitsenko jotain.”
- “Tunnen, että rakastan, mutta samalla hajoan.”
- “Tämä ei ole se suhde, mitä ajattelin.”
- "En tiedä miten lähden tästä."
Millaiset ovat läheisriippuvuuden merkit?
Miltä tuntuu elää emotionaalisesti yksin suhteessa? Elämä riippuvaisen tai alkoholistin kanssa voi tarkoittaa toistuvaa tunnetta siitä, että omaa arvoa mitataan toisen mittaristolla. Läheisriippuvuus ei ole pelkkää takertumista, vaan se on usein myös itsen hylkäämistä, sivuun laittamista, jotta toinen lopulta valitsisi ja hyväksyisi minut ja näkisi arvoni.
Läheisriippuvuus voi näkyä esimerkiksi:
- tarkkailet jatkuvasti kumppanisi mielialaa ja käyttäytymistä
- omat tarpeesi jäävät toistuvasti toisen tarpeiden alle
- sinun on vaikea sanoa ei tai pitää kiinni rajoistasi
- otat vastuuta kumppanisi hyvinvoinnista, valinnoista tai riippuvuudesta
- pelkäät hylätyksi tulemista tai sitä, mitä tapahtuu, jos alat pitää puoliasi tai ilmaiset itseäsi
- hyväksyt asioita, joita et oikeastaan haluaisi hyväksyä ja jotka eivät ole arvojesi mukaisia asioita
- huomaat oman elämäsi kaventuneen suhteen ympärille
- kaipaat jatkuvaa hyväksyntää, läheisyyttä tai varmistusta siitä, että toinen valitsisi sinut
Ja kun toinen vetäytyy, emotionaalinen etäisyys kasvaa. Kaipaat läheisyyttä, mutta et uskalla pyytää tai jos pyydät, saat ehkä osaksesi mitätöintiä tai syyttelyä. Tai oletkin vaikea ihminen. Toivot muutosta, mutta et ehkä tiedä, mistä aloittaa. Voiko läheisriippuvuudesta parantua? Miten erotan rakkauden ja riippuvuuden? Onko väärin, jos haluan jäädä, mutta en vaan enää jaksa?
Rakkaus vai riippuvuus?
Eläessään tilanteita, ei rakkauden ja riippuvuuden erottaminen ole aina helppoa, koska samassa suhteessa voi olla kaikkea: hyvää ja huonoa. Voit rakastaa toista aidosti ja samalla huomata kadottaneesi itsesi suhteessa. Olennaista on, että mitä tämä suhde tekee minulle ja miten se vaikuttaa minuun? Saanko olla siinä oma itseni? Uskallanko ilmaista tarpeeni ja tunteeni? Voinko asettaa rajoja ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta? Onko suhteessa tilaa myös minun hyvinvoinnilleni vai pyöriikö elämäni jatkuvasti toisen tunteiden, tarpeiden, elämän, tavoitteiden tai riippuvuuksien ympärillä? Rakkaus ei vaadi sitä, että hylkäät itsesi pitääksesi toisen. Rakkaus ei myöskään ole sitä, että oma arvo tulee poljetuksi. Tunnenko itseni suhteessa tärkeäksi ja prioriteetiksi, ja että minulla ja tarpeillani on merkitystä, vai ovatko ne ylimääräisiä, liikaa, asioita, joista toinen kuormittuu ja syyllistää sinut? Tunnetko, että olet helpottamassa toisen ihmisen elämää ilman, että häntä kiinnostaa sinun elämäsi tai sen helpottaminen vastavuoroisesti? Oletko antajan puolella itse saamatta?
Alitajunnan avaaminen kirjoittamalla: oma elämä takaisin omiin käsiin
Läheisriippuvuuden merkit ja syyt eivät katoa hetkessä, mutta niiden tunnistaminen on iso askel. Usein tarvitaan itsetuntemusta ja omien rajojen palauttamista sekä väylää, joka menee syvemmälle tiedostamiseen. Silloin kun terapiaprosessi tuntuu olevan pysähdyksissä, saattaa alitajunta kertoa enemmän ja sitä kautta sisäinen ymmärrys alkaa avautumaan.
Yksi tapa kohdata näkymätön taakka on Sielukirjoittaminen, uniikki kirjoittamisen menetelmä, joka tavoittaa ne kehon ja alitajunnan kerrokset, jotka ovat jääneet ilmaisematta. Se avaa sanoja, jotka eivät synny järkimielestä vaan jostain syvemmältä. Ne tulevat ulos vapaasti ja vaivatta.
Kun alat kuulla omaa ääntäsi, alkaa muutos. Hitaasti, varmasti ja omilla ehdoilla. Olisiko aika palata itseen ja omaan elämään? Olisiko aika vapautua menneisyyden vaikuttimista? Mitä sinä tarvitset, haluat ja kaipaat? Millaista elämää ja parisuhdetta sinä haluat elää?
Jos tunnistat itsesi näistä kokemuksista, voit aloittaa yksinkertaisesta kysymyksestä: milloin viimeksi pysähdyin kuuntelemaan itseäni sen sijaan, että yritin ymmärtää toista? Sielukirjoittamisessa huomio palautetaan takaisin sinuun: omiin tunteisiisi, kokemuksiisi, tarpeisiisi ja siihen, mitä alitajuntasi yrittää sinulle kertoa.
