MITÄ TAPAHTUU KUOLEMAN JÄLKEEN?

MITÄ TAPAHTUU KUOLEMAN JÄLKEEN?

"Kuolema ei ole loppu vaan alku jollekin uudelle". Kuolema on harha, jumiutunut käsitys elämän päättymisestä. Kuolema on verhottu mustaan, koska ei tiedetä mitä toisella puolella on. Niin, ei kai ole tieteellisesti pystytty todistamaan elämää elämän jälkeen... Silti merkkejä siitä on, jos vain viitsii kaivella, kuunnella ja lukea.

Tällaiset todisteet usein vain ohitetaan huuhaana, hölynpölynä ja jopa sekopäisen hourailuna. Entäpä jos näin ei olekaan? Joutuisimme kantamaan elämämme tekoset mukanamme, hyvittämään ne seuraavalla kierroksella tai kohtaamaan ne silmästä silmään ennen eteenpäin siirtymistämme, JOS tästä elämästä tietoista elämää olisi kuolemamme jälkeen.

Entä, jos kuolema edustaakin vapautumista sielun ja kehon kahleista, täydellisen tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden tuskista tai herkkääkin herkemmän sielun kaltoinkohtelusta tästä karustakin, elämäksi kutsutusta todellisuudesta? Näin muutamme merkityksen erilaiseksi, eikä se nykytietomme valossa ole sen harhaanjohtavampi kuin kylmänkalmainen tuntematon. Valintakysymys. Minulle valinta on selvä.

Onko kuolema siis jonkin alku vai loppu? Sekä että. Ei ole alkua ilman loppua. Ei ole elämää ilman kuolemaa, kehollisen olomuodon siirtymää ja siitä luopumista. Miten pitkään oma kulkupelimme jaksaa meitä kuljettaa, on arvoitus. Silti piiskaamme sitä mitä erilaisin tavoin. 

Tiedätkö mitä vastasyntynyt tietää vai luuletko, ettei hän tiedä mitään? Kun katsot vastasyntyneen silmiin, ovat ne avoinna kuin maailmankaikkeus. Entä, jos vauva on syntynyt sieltä, minne sielut vaeltavat pitkän matkansa jälkeen? Vauvassa on ihmeet puhtaimmillaan.

 

 

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Kuolema jo sanana pelottaa. Se on täynnä merkityksiä ihan jopa siinä määrin, että hyvä jos siitä uskaltaa puhua tai ääneen sanoa. Se on täynnä pelkoa, sairautta, kalmaa ja kylmyyttä. Se on meidän itsemme luoma käsite, joka on yhtä totuudenmukainen kuin edellä mainittu viittaus huuhaaseen. Entä, jos kuolema ei olekaan loppu vaan pelkkä sielun vapautus kehollisesta taistelusta? Sielu pitää kaiken tärkeän mukanaan ja loput opimme uuden kulkuvälineemme avulla. Kulkuväline on hieno vempele, mutta ei ainut. Sielu jatka matkaansa kun menopeli ei enää pysy mukana. 

Olen itse saanut Sielukirjoittamisen avulla yhteyden omaan alitajuntaani ja kokenut sen avulla hetkiä, jotka ulottuvat muun muassa edellisiin elämiin sekä tämän elämän kohdun aikaisiin muistoihin. Kirjoitushetkissäni olen läpikäynyt myös aiempia traumaattisia kuolemanrajakokemuksiani, joita en tietoisen mielen avulla kyennyt muistamaan. Sielukirjoittaminen on avannut minulle  avoimemman tavan käsitellä elämää ja kuolemaa luonnollisina osina mahdollisesti suurempaa kokonaisuutta, jossa sielu todennäköisesti jatkaa matkaansa ja oppii jokaisella elämänkaarellaan uutta. Tämä on antanut minulle rauhan, jota sanat eivät tavoita, mutta jonka aistii.

Kuolemako surullinen? Onhan se. Luopuminen asioista, ihmisistä, eläimistä, tottumuksista ja tavoista ovat kytköksissä toisiinsa. Yhdistämme ihmiset, asiat, tavat ja tottumukset ja niistä irroittautuminen on vaikeaa. Ei ole helppoa luopua huonostakaan suhteesta saati hyvästä. Suhde, johon liittyy tuskaa voi tuntua yhtä pahalta luopumisen suhteen kuin hyväkin. Ei ole kyse luopumisesta itsessään vaan ihmisen kehittämistä tavoista ja tottumuksista, ja siitä, että kuinka pärjää toisesta luopumisen jälkeen – tai kuoleman jälkeen.

Mitä ajatuksia sinussa herättää ajatus sielun jatkavasta matkasta? Voisitko olla valmis kohtaamaan kuoleman pelottomammin?

Olenko tarttuva tapoihini vaiko valmis vastaanottamaan jotain uutta? Olenko vanhassa kynsin ja hampain kiinni niin, että poskilihakseni puristavat hampaani yhteen ja huuleni tiukkaan viivaan ja jatkan elämääni hampaat irvessä, selviten? Olenko valmis luovuttamaan ja jatkamaan, hyväksyen elämän monimuotoisen vaihtelevuuden? Vai pidänkö kiinni, luovuttamatta, hyväksymättä kuoleman väistämättömän kutsun?

Se on. Se tulee. Sitä ei pääse karkuun eikä piiloon.
Siksi elämä tässä ja nyt onkin niin arvokasta.
Elä. Opi kuolemasta. Älä katkeroidu siitä.

 

 

allekirjoitus kuva

Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä

 


 

Mitä on SIELUKIRJOITTAMINEN®?

SIELUKIRJOITTAMINEN® on rauhoittava, rentouttava ja stressiä vähentävä valmennus. Tehokas työkalu piilotettujen ja pinnan alla piilevien tunteiden vapauttamiseen, jotta elämä voi olla optimaalista kaikilla osa-alueillaan. Lue lisää >

  

 

Jaa somessa!
Tallenna
Evästeasetukset
Käytämme evästeitä varmistaaksemme, että saat parhaan kokemuksen verkkosivustollamme. Jos kieltäydyt evästeiden käytöstä, tämä verkkosivusto ei välttämättä toimi odotetulla tavalla.
Hyväksy kaikki
Hylkää kaikki
Analytiikka
Työkaluja, joilla analysoidaan tietoja verkkosivuston tehokkuuden mittaamiseksi ja sen toiminnan ymmärtämiseksi.
Google Analytics
Hyväksy
Hylkää
Mainonta
Jos hyväksyt, sivulla olevat mainokset mukautetaan mieltymystesi mukaan.
Google Ad
Hyväksy
Hylkää