"Tiedän, että sisälläni on jotain vanhaa ja haurasta, johon en osaa saada yhteyttä."
Oletko koskaan miettinyt, miksi jokin pieni asia herättää yllättävän vahvan reaktion? Miksi tietyt tilanteet tuntuvat liioitellun vaikeilta – tai miksi tunnet olosi toistuvasti torjutuksi, vaikka mitään näkyvää ei tapahdu?
Ehkä kyse ei ole tämänhetkisestä tilanteesta, vaan jostakin paljon varhaisemmasta. Jostakin, mikä on jäänyt kesken. Ja yhä kaipaa huomiota.
Tunnistatko itsesi näistä ajatuksista?
🔸 "Tietyt tilanteet nostavat pintaan selittämätöntä kipua."
🔸 "Pelkään hylätyksi tulemista, vaikka siihen ei ole syytä."
🔸 "Järjellä ymmärrän, ettei minun pitäisi tuntea näin – mutta tunnen silti."
🔸 "Toistan samoja kaavoja ihmissuhteissa, vaikka yritän muuttaa niitä."
🔸 "Sisälläni on osa, joka pelkää, janoaa tai häpeää – ja olen väsynyt siihen."
Mitä on sisäinen lapsi?
Sisäinen lapsi on symbolinen osa sinua – se, joka koki, tunsi ja oppi varhain, millainen maailma on. Se osa meissä, joka on haavoittuvainen, herkkä, vilpitön ja rehellinen. Jos sitä ei ole nähty, kuultu tai rakastettu sellaisena kuin se on, se jää odottamaan – usein piilossa.
Mikä on tunnelukko?
Tunnelukko on varhainen emotionaalinen kokemus, joka vaikuttaa yhä. Se syntyy, kun perustarpeet kuten rakkaus, turva tai arvostus jäävät täyttymättä. Tunnelukot eivät katoa iän tai järkeilyn mukana – ne kaipaavat tulla kohdatuksi.
Ehkä olet jo huomannut…
– Ettet osaa asettaa rajoja, vaikka haluaisit.
– Että tunnet helposti syyllisyyttä, vaikket ole tehnyt mitään väärää.
– Että kaipaat huomiota tai hyväksyntää – mutta et uskalla pyytää.
– Että et tunne itseäsi arvokkaaksi, vaikka tiedät ansaitsevasi parempaa.
Moni kaipaa syvempää yhteyttä itseensä.
…lempeää suhdetta omiin reaktioihinsa
…ymmärrystä, mistä tämä kaikki kumpuaa
…vapautta olla jotain muuta kuin selviytyjä
…tilaa sisäiselle lapselle – ilman häpeää tai selittelyä
Jos jokin sisälläsi on jäänyt vaille turvaa, se ei tarkoita, että olisit rikki.
Olen tehnyt vastaavanlaisia harjoitteita ennenkin, mutta aikaisemmin ne ovat jääneet jotenkin vaille syvempää kosketusta todelliseen minääni. Nyt todellakin kosketti! – Liisa, valmennustehtävän palaute
