"Samat kaavat toistuvat ihmissuhteissani, ihmissuhteeni tuntuvat vaikeilta."
Olet ehkä ollut usein se, joka yrittää ymmärtää. Puhut, selität, kysyt ja kuuntelet. Tunnet itsesi väärinymmärretyksi, yksinäiseksi, ulkopuoliseksi – tai jopa näkymättömäksi. Parisuhteet eivät kanna, läheisyys tuntuu haastavalta, tai jossain vaiheessa alat vetäytyä.
Miksi yhteys toisiin tuntuu niin monimutkaiselta – ja joskus mahdottomalta?
Tunnistatko itsesi näistä ajatuksista?
✔️ En osaa olla läheinen ilman, että tunnen syyllisyyttä, ahdistusta tai häpeää.
✔️ Tunnen usein olevani se, joka yrittää enemmän – ja silti jää yksin.
✔️ Joka kerta, kun uskallan avautua, jokin sisälläni vetää takaisin kuoreensa.
✔️ Toistan samoja kaavoja, vaikka tiedän miten niissä käy.
✔️ Minua pidetään vahvana, mutta en oikeasti ole – minä vain selviydyn.
✔️ Reagoin yli, vetäydyn, puolustaudun… ja kadun myöhemmin.
✔️ Haluan olla läheinen, mutta läheisyys pelottaa enemmän kuin yksinolo.
Olet ehkä jo kokeillut:
✔️ Terapiassa puhumista, mutta sanat eivät tunnu riittävän
✔️ Rajojen asettamista, mutta tunnet siitäkin huonoa omaatuntoa
✔️ Itsesi kehittämistä, mutta se ei ole muuttanut tunnesiteitä
✔️ “Oikeanlaista” kommunikaatiota, mutta et saa yhteyttä siltikään
✔️ Anteeksiantoa ja hyväksyntää, mutta jokin sisälläsi ei rauhoitu
Olet tehnyt jo paljon. Ja olet ollut rohkea.
Mutta voi olla, että kipupisteet ihmissuhteissa eivät ole syntyneet tässä hetkessä – vaan kauempana. Sisäiset solmut, jotka estävät sinua olemasta täysin yhteydessä, voivat olla muistoja jostain, mikä ei ole koskaan saanut tulla näkyviin.
Moni unelmoi elämästä, jossa…
💭 ei tarvitse jatkuvasti selittää itseään
💭 ihmissuhteet eivät kaadu näkymättömiin muureihin
💭 voi sanoittaa tunteensa ja tulla kohdatuksi
💭 voi reagoida rauhassa – ilman ylivirittynyttä puolustautumista
💭 voi kokea läheisyyttä ilman pelkoa menettämisestä
💭 voi luottaa siihen, ettei tarvitse enää selviytyä yksin
Yhteys on mahdollinen – kun sisäinen yhteys alkaa rakentua.
Kun sisäiset solmut alkavat avautua, ihmissuhteet eivät enää perustu pelkoon, vetäytymiseen tai rooleihin – vaan rehellisyyteen ja rauhaan. Ja se voi alkaa pienestä oivalluksesta tai siitä hetkestä, kun päätät kurkistaa oman pinnan alle.
