Miksi "mikään ei toimi, vaikka yrität kaikkea?" Oletko huomannut itsesi miettivän näin: “Tuntuu kuin olisin jatkuvasti jumissa samassa tilanteessa. Aina kun yritän edetä, jokin vetää minut takaisin.”
Teet töitä muutoksen eteen, mutta silti et pääse eteenpäin. Sisimmässäsi jyskyttää selittämätön tunne, että jokin sisäinen este jarruttaa sinua – aivan kuin alitajuntasi olisi välillä vihollisesi, joka sabotoi parhaatkin aikomuksesi. Et ehkä osaa nimetä sitä, mutta koet toistuvasti, miten “pelot, joita en edes ymmärrä, estävät minua toimimasta”. Tunne siitä, ettet ole tarpeeksi hyvä, seuraa varjona arjessa, ja sisäinen kriitikkosi kuiskaa taukoamatta moitteita. Saatat kysyä itseltäsi: “Miksi en voi päästää irti menneistä traumoista? Miksi tunnen itseni aina riittämättömäksi?” – vaikka järjellä tiedät, ettet ole syypää menneeseen.
Jos nyökkäilet, et todellakaan ole yksin. Moni aikuinen nainen ja mies kantaa mukanaan tällaista näkymätöntä painoa, kerrostunutta vuosien varrella. Nämä sisäiset haavat ja uskomukset eivät näy ulospäin, mutta ohjaavat huomaamattasi ajatuksiasi, tunteitasi ja päätöksiäsi. On turhauttavaa huomata, kuinka “jokin sisälläni estää minua olemasta onnellinen” – vaikka kuinka yrität tietoisesti olla positiivinen ja järkevä.
Saatat jopa pelätä, mitä itsesi syvempi tutkiminen paljastaisi, joten yrität vain puskea eteenpäin. Silti alitajunta lähettää kutsumattomia viestejään: unissa toistuvina symboleina, kehossa jännityksinä tai äkillisinä tunnekuohuina.
Lopputuloksena on epätoivo: ei muutu? Mikä minussa on vikana, kun mikään ei muuta?
Kun mikään ei tunnu auttavan
Tällaisessa tilanteessa olet ehkä jo kokeillut kaikenlaista vapautuaksesi sisäisistä lukoista. Moni yrittää ensimmäisenä järjen ja tahdonvoiman keinoja – mutta huomaa karvaasti, etteivät ne yksin riitä. Kuulostaako jokin näistä tutulta?
- “Toistin päivittäin ‘olen riittävä’, mutta en koskaan tuntenut sitä sisälläni.” Positiiviset affirmaatiot ja ajatusleikit tuntuivat lopulta vain teennäisiltä; sanat eivät tavoittaneet sydäntä.
- “Keskustelut psykologin kanssa tuntuivat pyörivän ympyrää.” Perinteinen keskusteluterapia auttoi jäsentämään ajatuksia, muttei silti koskettanut syvimpiä juuria. Kävit ehkä läpi nykyhetken ongelmia, mutta lapsuuden haavat jäivät piiloon.
- “Mindfulness-harjoitukset rauhoittivat hetkeksi, mutteivät muuttaneet käyttäytymistä.” Meditaatio, jooga tai hengitysharjoitukset antoivat pienen hengähdystauon, mutta stressitilanteessa vanhat reaktiot nostivat taas päätään. Hetken zen-tila vaihtui takaisin ahdistukseksi.
- “Sanoin itselleni ‘tämä ei vaikuta minuun’ – mutta keho reagoi silti.” Yritit järkeillä tunteesi pois, vakuutella että mennyt on mennyttä. Silti alitajunta muistutti olemassaolostaan: painajaisina, kehollisina oireina, selittämättöminä surun tai pelon aaltoina.
- “Ostin öljyjä ja henkisiä kursseja, mutta vippaskonstit eivät toimineet.” Etsit ehkä ratkaisuja ulkopuolelta: uusia itsehoitokirjoja, hyvinvointikursseja, manifestoinnin oppeja tai energiahoitoja. Kaikki lupaavat paljon, mutta olivat pettymyksiä.
- “Yritin miellyttää muita saadakseni arvokkuuden tunnetta – lopulta energia loppui.” Toisten tarpeiden täyttäminen ja ulkoisen hyväksynnän hakeminen eivät tuoneetkaan sisäistä rauhaa. Uuvuit yrittäessäsi olla “täydellinen” kaikkien silmissä, ja oma arvo alkoi kadota itseltäkin.
Kaikki nämä yritykset on tehty täynnä toivoa, eikä ole mikään ihme, että turhautuminen kasvaa, kun tuloksia ei synny. Saatat tuntea voimattomuutta ja ajatella jopa luovuttavasi: “Ehkä minun on vain pakko elää tämän olotilan kanssa.” Mutta älä syytä itseäsi – vika ei ole sinussa. Se, mitä yritit, ei vain vielä tavoittanut ongelman ydintä. Minä ymmärrän. Olen itsekin rämpinyt tuossa suossa, turhautuneena ja neuvottomana. Vuosia sitten koin jatkuvasti, että sabotoin itseäni jatkuvasti, enkä tiennyt miksi. Yritin kaikkea mitä keksin – affirmoin peilin edessä, analysoin tunteitani puhki, luin pinokaupalla self-help-kirjoja ja asetin itselleni hurjia vaatimuksia tullakseni “paremmaksi ihmiseksi”. Silti sisälläni jokin jäi käsittelemättä, ja huomasin yhä uudelleen pyöriväni samaa ympyrää. Sisäinen kriitikkoni ei antanut minun levätä hetkeäkään, ja ajatus siitä, etten koskaan vapautuisi tästä noidankehästä, oli musertava. Olin vähällä luovuttaa toivoni, kunnes oivalsin ja löysin jotain merkittävää.
Piilevä syy löytyy alitajunnasta
Kaikkia näitä epäonnistuneita yrityksiä yhdistää yksi asia: ne keskittyivät pintaan, tietoisen mielen tasolle. Todellisuudessa syvin ongelma – ja samalla sen ratkaisu – piilee alitajunnassa. Se junnaa taustalla omilla ehdoillaan, vaikka tietoinen mieli yrittää ohjata toiseen suuntaan.
Kuvittele jäävuori: tietoisuutesi on vain huippu vedenpinnan yläpuolella, ja alitajunta on valtava massa pinnan alla. Ei siis ihme, ettei pelkkä pinnan siloittelu riitä, jos pohjalla myllertää myrsky. On vapauttavaa ymmärtää, että vika ei ole sinussa tai tahdonvoimassasi. Sinussa ei ole mitään “rikki”, mutta keinot, joita olet käyttänyt, eivät ole ulottuneet tarpeeksi syvälle. Alitajuiset uskomukset, pelot ja selviytymismekanismit jatkavat toimintaansa, ellei niitä kohdata ja uudisteta. Se on kuin yrittäisi parantaa kroonista vaivaa pelkillä pintalääkkeillä: oireet voivat hetkeksi helpottua, mutta sairaus säilyy taustalla. Samoin sisäinen sabotaasi jatkuu, jos et pääse sen alkuperäisiin syihin käsiksi.
Miltä tämä alitajunnan kohtaaminen sitten käytännössä näyttää? Se voi aluksi tuntua pelottavalta – onhan kyse omasta syvästä itsestä. Moni pelkää, että jos “avaan pimeän kellarin oven”, sieltä tulvii hallitsematon määrä kipua. Todellisuudessa alitajunnan avaaminen on kuin valaisisi hämärän huoneen: kun sytytät valon, hahmotat mitä nurkissa on. Ne vanhatkin muistot ja tunteet menettävät pelottavuuttaan, kun alat tarkastella niitä ymmärtäen. Huomaat, että sisälläsi ollut “mörkö” onkin haavoittunut lapsi, joka tarvitsee huomiota – tai varoitusääni, joka yrittää suojella sinua uusilta kolhuilta, vaikkakin kömpelösti.
Alitajunnan avaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että opit tunnistamaan ja vapauttamaan noita syviä uskomuksia ja tunteita yksi kerrallaan. Kun uskallat kohdata ne, alat vähitellen kirjoittaa itsellesi uutta tarinaa. Se tarina ei enää perustu pelkoon, häpeään tai riittämättömyyteen, vaan myötätuntoon, anteeksiantoon ja itsearvostukseen. Ja mikä ihaninta – se sama alitajunta, joka ennen toimi jarruna, muuttuu vähitellen voimavaraksi. Sisäinen äänesi, joka aiemmin arvosteli ja epäili, voi muuttua myötätuntoiseksi mentoriksi, joka opastaa sinua eteenpäin. Toisin sanoen: alitajunnan “sabotaasi” kääntyy luovuuden ja voiman lähteeksi, kun opit kuulemaan sitä pelottomasti ja ymmärryksellä.
Unelmien lopputulos: miltä elämä voi näyttää?
Mitä tapahtuu, kun nämä sisäiset lukot aukeavat? Millainen voisi olla se elämänvaihe, jota kohti niin palavasti halajat? Pohdi hetki seuraavia mahdollisuuksia – ne kuvaavat elämää, jossa mielesi eri kerrokset eivät taistele keskenään, vaan tukevat toisiaan:
Syvä sisäinen rauha: Heräät aamuisin ilman ylikierroksilla hyrräävää huolimyllyä. Ajatukset eivät enää vyöry hallitsemattomina yli, vaan mielessäsi vallitsee hiljainen varmuus ja selkeys. Pystyt istumaan hetken rauhassa kahvikupin kanssa tuntematta tarvetta paeta omia ajatuksiasi. Hiljaisuus tuntuu rikkaudelta eikä tyhjyydeltä.
Varma itsearvostus: Katsot peiliin ja näet mahdollisuuksia virheiden sijaan. Et koe enää tarvetta peitellä todellista minääsi, koska tiedät arvosi. Se riittämättömyyden tunne, joka ennen seurasi sinua kaikkialle, on poissa. Sen tilalla on lempeys – hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä vertaa itseäsi jatkuvasti muihin.
Vapautunut luovuus: Sisäisten lukkojen auettua koko olemuksesi alkaa tukea unelmiasi. Se, mikä ennen jarrutti, muuttuukin moottoriksi. Olipa kyse luovuudesta, urahaaveista tai elämänmuutoksesta, koet kuin inspiraatio virtaisi lävitsesi kuin kirkas lähdevesi. Ideasi pääsevät esiin ilman itsesensuuria. Uskallat tarttua uusiin mahdollisuuksiin, koska alitajuiset pelot eivät enää estä sinua ottamasta askelia.
Aidot ihmissuhteet: Kuvittele rakentavasi ihmissuhteita ilman jatkuvaa hylkäämisen pelkoa. Voit olla avoimesti oma itsesi pelkäämättä, että sinut torjutaan haavoittuvuutesi vuoksi. Vanhojen pettymysten ja traumojen suodatin ei enää vääristä nykyhetkeä – näet ihmiset ja tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Konflikteja kohdatessa et reagoi vanhasta haavasta käsin, vaan rauhallisemmin, tässä hetkessä pysyen. Rakkaus saa virrata vapaammin, kun sydämesi ympäriltä putoavat suojamuurit.
Elämänilo ja läsnäolo: Jokainen päivä tuntuu uudelta mahdollisuudelta, ei pelkältä selviytymiseltä. Huomaat eläväsi lähempänä nykyhetkeä – menneisyyden painolasti ei enää hallitse ajatuksiasi, eikä tulevaisuus näyttäydy synkkänä uhkakuvana vaan avoimina mahdollisuuksina. Pystyt nauttimaan arkisista pienistä hetkistä ilman, että mielesi pakottaa sinua jatkuvasti “tekemään jotain” tai olemaan varuillaan. Olet vihdoin vapaa siitä näkymättömästä kahleistavasta voimasta, joka aiemmin piti sinua otteessaan.
Nämä eivät ole pelkkiä haavekuvia – tämä kaikki on mahdollista, kun alitajuntasi kääntyy puolellesi. Olen nähnyt tällaisen muutoksen omakohtaisesti ja myös työssäni muiden kanssa.
Esimerkiksi eräs valmennettavani, Anna, kamppaili pitkään sisäisten esteidensä kanssa. Alussa hän sanoitti tilanteensa osuvasti: “Keskustelut psykologin kanssa tuntuivat pyörivän ympyrää” – mikään ei tuntunut vievän eteenpäin. Anna koki, että “jokin sisälläni estää minua olemasta onnellinen”, vaikka elämä ulkoisesti oli kunnossa. Hän oli kokeillut meditaatiota, manifestointia ja loputtomia analyysejä, mutta yhä jokin painoi rintaa ja piti öisin hereillä. Usean viikon intensiivisen alitajunnan työstämisen jälkeen – kirjoitusharjoitusten, oivallusten ja tunteiden käsittelyn kautta – Anna huomasi valtavan eron olossaan. Hänen sanoin: “Tunnen vihdoin sisäisen hiljaisuuden, jossa ajatukset eivät enää vyöry ylitseni.” Ahdistuksen tilalla oli uusi rauha. Se jatkuva itseä soimaava ääni vaimeni, muuttui jopa kannustavaksi kuiskaukseksi. Anna uskalsi ensimmäistä kertaa vuosiin unelmoida isosti – ja myös toteuttaa noita unelmia pelkäämättä epäonnistumista. Tämä tarina on yksi monista, ja se todistaa, että kun ihminen kohtaa alitajuntansa lempeästi ja antaa itselleen luvan eheytyä, koko hänen tarinansa saa uuden käänteen.
Tällaiseen muutokseen ei tarvitse lähteä yksin
Sinun ei tarvitse selvitä omin avuin pimeässä hapuillen, vaan apua ja ohjausta on saatavilla. Juuri tätä varten olen luonut Sielukirjoittamisen Premium -valmennuksen – lempeän, henkilökohtaisen matkan alitajuntasi syvyyksiin turvallisesti ja systemaattisesti. Valmennuksessa yhdistyvät oivalluttavat kirjoitustehtävät, syvälliset itsehavainnot ja myötätuntoinen henkilökohtainen tuki, jotta et jää yksin. Askel askeleelta autan sinua tuomaan alitajuiset esteet päivänvaloon ja rakentamaan tilalle uusia, terveitä “ajatuspolkuja”, juuri niitä uusia neuroyhteyksiä, jotka korvaavat vanhat kaavat.
Tämä prosessi ei ole taikatemppu tai pikaratkaisu, mutta se on polku, jota pitkin pysyvä muutos voi oikeasti tapahtua. Matkan varrella opit tuntemaan itsesi syvemmin kuin koskaan ennen. Saat käyttöösi työkaluja, joilla kohdata tulevatkin haasteet ilman, että vanhat haavat ottavat vallan. Kuvittele, että eräänä päivänä havahtuisit huomaamaan, ettei mielessäsi enää kaiukaan sitä vanhaa epätoivoista kysymystä “miksi mikään ei toimi ,vaikka yritän kaikkea”. Sen sijaan toteat hiljaa itseksesi: “Minä pystyn tähän. Sisimpäni on suurin tsempparini.” Et enää joudu taistelemaan itseäsi vastaan – sinä ja alitajuntasi olette vihdoin samalla puolella. Juuri sen sinä olet ansainnut. Sinä ansaitset rauhan, vapauden ja onnellisuuden ilman sisäisiä kahleita. Ja minä autan sinua avaamaan ne lukot, koska tiedän kokemuksesta, miltä uuden alun löytyminen tuntuu.
Se tunne on korvaamaton.
"Olen edelleenkin hämmentynyt kuinka sujuvaa tekstiä pulppuaa alitajunnastani. Tämä on kiehtovaa." – Liisan palaute valmennustehtävästä
"Alitajuntani herätti minut aikaisin aamulla oivallukseen, mistä kaikki johtuu. – Eevan palaute valmennustehtävästä
