Läheisriippuvuudesta ja ihmissuhteista

Ennen etsin ihmissuhteista jotain, joka sai minut tuntemaan oloni tietynlaiseksi. Ja kun tietynlaisuuden tunne suhteesta katosi, astuivat kuvioihin epävarmuudet, epäilys ja pakenemisenhalu – tapellen paikastaan läheisriippuvuuden kanssa. Läheisriippuvuus ei koskaan ole vain riippuvuutta, mutta myös pakenemisenhalua. Jos ihminen on jo siinä pisteessä, että tunnistaa läheisriippuvuutensa, on taustalla todennäköisesti myös toive jostakin muusta, kuten pakenemisen halusta erityisesti tuntemiaan tuntemuksia kohtaan, mutta suurella todennäköisyydellä myös suhteesta lähtemiseen ja muunlaiseen elämään. Läheisriippuvuuteen on liitoksissa paljon voimattomuuden kokemuksia yhdessä vastuunsiirron kanssa. Vastuunsiirrolla tarkoitetaan sellaista uskomusta, että joku muu hoitaisi nämä kipeät tunteet tai että ne hoituisivat itsestään tai suhdetta vaihtamalla. Ja jos suhde on epäterve, ei se hoida ketään. Läheisriippuvuuden hoito on omalla kohdallani ollut monisyinen matka, joka on johtanut siihen, että olen onnekseni päässyt eroon läheisriippuvuudesta ja saavuttanut sen mistä olen aina haaveillut: vapaudesta olla vahvasti minä.

läheisriippuvuuden hoito, eroon läheisriippuvuudesta

Moni suhde vaikuttaa omien historiankokemusten toistolta ilman, että ihminen sitä itse välttämättä edes huomaa. Tarvitaan tietynlaista henkistä etäisyyttä (ja kytkeytymistä omiin syviin tunnekanaviin), että kyetään näkemään omat vaikuttimet suhteisiin päätymisissä ja niihin jäämisissä etenkin, jos suhde on huono ja vaikea, ja jos ihminen on jo pitkään halunnut irtaantua epäterveestä suhteesta enää tuntematta siihen kohdistuvaa kehittämisenhalua. Kysehän on lopuksi siitä, haluaako suhteeseen panostaa vai houkuttaako joku suhteen ulkopuolinen näkymä suhdetta enemmän. Ehkä tässä yhteydessä voidaan puhua myös luovuttamisesta.

On dilemma suhteeseen jäämisen vaikeudesta ja siitä irtaantumisesta.

Ehkä tällaisessa tapauksessa otetaan etäisyyttä, muttei aloiteta sisäistä työtä. Se voi johtaa uusiin suhteisiin, luottamuksen horjumiseen ja pelkoon hylkäämisestä. Ainainen kaipuu johonkin (jota suhde ei täytä). Tätä on mielestäni läheisriippuvuus. Ja aina jotakin vailla olemista (syvä vaillejäämisen tunne, joka kulkee mukana suhteesta toiseen). Tällainen ihminen ei ehkä osaa tai kykene tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja tuntee tarvitsevansa toista ihmistä rinnalleen päätösten tekemiseen ja niiden turvaamiseen.

Lapsentasoinen toive parisuhteelle.

Ei uskalleta ottaa vastuuta omasta elämästä kokonaisuudessaan, kun pelätään olla yksin. Ja pelätään yksinoloa, kun se nostaa ahdistuksen sekä yksinjäämisen ja hylätyksitulemisen pelot. Ehkä jopa mietitään, että miten päästä eroon läheisyyden kaipuusta, vaikka ei läheisyyden kaipuusta tarvitsekaan päästä eroon. Tässä jälleen linkki lapsuuteen, jota mielestäni aina kannattaa sukeltaa tarkastelemaan, sillä keskeneräisiksi ovat saattaneet jäädä sellaisetkin tapahtumat, joita ei tietoisesti ole pitkiin aikoihin ajatellut tai edes muistanut. Yksinjäämisen pelko ja hylätyksitulemisen tunne ovat varmaan pahimmat tuntemukset, jotka pitävät ihmiset epäterveissä suhteissa. Ja oman vastuun puuttuminen asioiden muuttamiseen ja toisin tekemiseen.

Omalla vastuulla ei tarkoiteta tiskivuoroja vaan vastuuta omasta henkisestä hyvinvoinnista ja rajoista. Monesti läheisriippuvaisissa suhdekuvioissa omat rajat ovat hämärtyneet ja silloin niitä ylitetään puolin ja toisin. Kyse on aina vastavuoroisesta dynamiikasta, johon kummatkin osallistuvat omalla tavallaan. Silloin, kun alkaa kyetä nähdä tätä dynamiikkaa, on helpompaa myös tehdä tarvittavat siirrot oman hyvinvoinnin edistämiseksi.

Joskus etäisyys voi myös loppujen lopuksi tuottaa läheisyyttä. Ehkä kyse ei ole niinkään siitä, että miten eroon läheisriippuvuudesta, vaan, että miten kokea sitä sellaista läheisyyttä, jota elämässään kaipaa? Jos kysymys ei siis ole, että miten päästä eroon läheisriippuvuudesta, niin olisiko se, että:

"Miten korjaan itseni, jotta olisin vahva itsessäni ja olemisessani ilman ulkopuolisia tahoja? Ja miten tunnistan ne asiat, jotka ovat minulle hyväksi tai huonoksi ja uskallan toimia niiden mukaan?"

Jos ihminen ei kanna vastuuta omista tunnetiloistaan ja tarpeistaan, silloin niiden odotetaan täyttyvän toisen ihmisen kautta tai toimesta. Se on lähtökohtaisesti väärin, että asettuu suhteeseen saadakseen siitä jotain. Parisuhde on kuin mikä tahansa hyvä ihmissuhde. Myös ystävä voi olla läheisriippuvainen.

Parisuhteeseen iskostetut odotukset ja paineet ovat kovat, sillä historiamme jälleenkuiskailee viestejään siitä, millaiseen parisuhteeseen olemme kasvaneet ja tottuneet. Entä jos parisuhde onkin suhde siinä missä muutkin, esimerkiksi ystävyyssuhteet, ja kohtelisimme partnereitamme kuin parhaina kavereinamme emmekä ”kumppaneinamme”? Emme usuttaisi, piiskaisi tekemään sitä ja tätä suurine odotuksinemme tai olemalla äiteinä, iseinä ja vastuunkantajina kumppanien elämälle ja valinnoille.

Emmehän me parhailta ystäviltämmekään odota täydellisiä suorituksia ja annamme heille tilaa olla ja elää? Parisuhdekuviot ovat suoraan tai epäsuoraan liitoksissa siihen, miten tietoinen ihminen on omista kantamuksistaan, historiastaan, tunteistaan, toiveistaan ja odotuksistaan. Paras apu läheisriippuvuuteen mielestäni on sisäinen tutkimusmatka omiin tuntemuksiin. Ja tässä SIELUKIRJOITTAMINEN® on oiva työkalu. 

Läheisriippuvuuden synty on omalla kohdallani ollut liitoksissa omaan rikkonaiseen historiaani ja läpikäymättömiin tunnekokemuksiin. Ja myös ihmissuhteisiin liittyvät alitajuiset tunnetraumat ovat toimineet esteenä syvän läheisyyden kokemiselle parisuhteessa. Olen omaksunut myös aimoannoksen epäterveitä parisuhdemalleja, joiden läpikäyminen mielen eri kerroksista on ollut välttämätöntä.

Parisuhteen vastuulista

Jokaiselle parisuhteessa olevalle pitäisi luoda lista, joka osoittaisi ihmisen oman sekä yhteisen vastuun. Tällaisen listan voisi jokainen pari käydä omalla tahollaan läpi. Mitkä asiat sinun mielestäsi ovat parisuhteessa yhteiseen vastuualueeseen kuuluvia ja mitkä ihmisen yksilöllisellä, henkilökohtaisella vastuualueella? Kenen vastuulla on tunnemaailman hoitaminen ja käsittely, elämän odotukset, toiveet ja haaveet ja niiden toteuttaminen? Hyvinvointi ja liikunta? Ravinto ja ruokailu, nukkuminen, hygienia? Entä omien tavoitteiden toteutuminen ja toteuttaminen ja elämän mielekkyys ja sen lisääminen? Mitkä asiat ovat yhteisellä vastuualueella? ♥

 

 

allekirjoitus kuva

MAIJA LUOMALA
SIELUKIRJOITTAMINEN®-metodin kehittäjä

 

 


 

SIELUKIRJOITTAMINEN®

“SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin avulla voit päästä tehokkaasti ja nopeasti käsiksi alitajunnan virtaan, siellä piileviin ongelmiin ja tiedostamattomiin kipukohtiin, jotka käsittelemättöminä vaikuttavat jatkuvasti nykypäivän elämään, halusimmepa sitä tai emme. Tiedostamattomaan puoleen tarttuessamme voimme nauttia kokonaisvaltaisen onnellista ja merkityksellistä elämää. Täysillä.” 

 

 


 

Heräsikö ajatuksia?

 

 

 

Slider

 

 

Slider

 

Pin It

Tykkää Facebookissa