Henkinen ja fyysinen väkivalta perheessä

Jokainen fyysistä ja henkistä perheen sisäistä väkivaltaa kokenut tietää kuinka turmelevaa se on. Se korruptoi ajatuksen turvallisesta ja lämpimästä paikasta, jossa kaikilla on vapaus olla oma itsensä ja levätä. Kun koti muuttuu väkivallan mekaksi ja pelon sekä hyssyttelyn tyyssijaksi, jotain ihmisessä murtuu. Perheen välisestä dynamiikasta voi tuntua vaikealta keskustella tai avautua, koska suurin osa on kasvanut siihen ja sisäistänyt sen tavaksi elää. Voi vain olla outo ja ahdistava olo – ei sen kummempaa. Lapset usein tunnistavat näitä perheen sisäisiä vaikuttimia ja ilmaisevatkin asioita todennäköisesti, jos aikuisilla vain olisi aikaa kuunnella. ”Isi teki ilkeästi”. ”Äiti oli tuhma”. Lasten kuunteleminen ei kuormittuneissa perheissä valitettavasti ole välttämättä ensimmäisiä asioita tärkeysjärjestyksessä, vaan dynamiikan ylläpitäminen.

parisuhdeongelmat parisuhdekriisi masennus parisuhde

Kodin tulee olla kaikille siellä asuville paikka, jossa voi olla pelkäämättä kanssa-asujiaan ja olla myös omissa oloissaan ilman, että on jatkuvassa miellyttämisen tai toteuttajan roolissa muille vastuullisille kanssaeläjille. Ja jos on käynyt niin, että roolit ovat langenneet vain tiettyjen harteille, on nyt mitä parhain aika sekoittaa pakkaa, sillä koti on kaikille yhteinen ja kaikkien vastuulla, niin vanhempien kuin lasten ja nuortenkin. Ikätason mukaisesti.

Voi olla, että usein kotiin liittyvät tehtävät kiristävät ihmisten välejä. Väkivaltaa on myös se, että yksi ihminen toimii toisten jatkuvana palvelijana ja mahdollistajana. Ruoka ja siistiminen, kunnostus, huolenpito ja vaatehuolto kuuluvat jokaisen vastuulle, ei ainoastaan sille, joka sen osaa parhaiten tai on tottunut tekemään. Jokainen, jolla on vaatteet, osaa myös pestä ne. Jokainen, jolla on suu, osaa tehdä ruokaa. Aina ongelma ei ole nämä tällaiset asiat, vaan ainoastaan silloin, kun yksi uupuu rooliinsa.

Epäterve kontrollointi on myös väkivaltaa. Tosin terveenkin kontrollin voi joku kääntää väkivallaksi tai ohjailemisen yrityksiksi, mutta nämä ovat ehkä enemmän liitoksissa aikuisen ihmisen itsensä vastuuttomuuteen. Jos siis koetaan, että hyvään kannustava ja vastuuseen ohjaava kanssa-asuja nipottaa ja on niuho. Aina toisen ohjaus ei ole tervettä eikä kaikkea ohjailua pidä sietää. Olisi kuitenkin hyvä tunnistaa terve ohjaus ilman, että oma syyllisyys ja häpeä lyö toista silmille. Toisaalta olisi hyvä tunnistaa oman elämän toiveet, vapaus olla ja tehdä itselle mieleisiä asioita. Sitähän me kaikki toivomme.

Jos tekeminen ei vahingoita muita tai ympäristöä, on toivon mukaan tekeminen energisoivaa ja mieluista. Tällaiseen tekemiseen voivat he, joilla ei ole vastaavaa ilon aihetta, tuntea mustasukkaisuutta toisen ajankäytöstä ja jos tekeminen tuntuu olevan toiselle annetusta huomiosta pois. Tällaisissa tilanteissa astuu esiin vaillejäämisen tunne, joka suurella todennäköisyydellä on saanut alkunsa jo lapsuudessa. Odottava katse pysyy tiiviisti kumppanissa ja odotuksissa siitä, miten kumppanin on vastattava tähän tunteeseen ilman, että ihminen välttämättä tekee elettäkään omien tuntemustensa analysointiin. Kumppani tuntee riittämättömyyttä ja alkaa joko vetäytyä tai miellyttää, itsensä unohtaen ja sivuun laittaen.

Kodit voivat olla monin tavoin väkivaltaisia paikkoja niin fyysisesti kuin henkisesti ja me usein ihan jopa ensimmäisten joukossa ilmoittaudumme rooliin, joka meille on luontevaa. Esimerkiksi jos olemme tottuneet lapsuutemme kotioloissa alkoholistiseen käyttäytymiseen, on selvää, että todennäköisyys sille, että aikuisena omaltakin kotisohvalta TV:n edestä löytyy alkoholistinen tissuttelija, on melko suuri.

Ihan selviä nämä oman historian ja nykyisyyden kytkökset eivät ihmisille tosiaankaan ole, muutenhan väkivaltatilastot olisivat paljolti enemmän laskusuuntaisia. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2018 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 9 900 uhria, mikä on 3,6 prosenttia edellisvuotta enemmän [1]. Me toteutamme historiaamme niin kauan kunnes tyhjennämme alitajuisen mielemme sakan, opit ja odotukset kaikkine vaillejäämisineen ja traumoineen. Ei sitä ensialkuun uskoisikaan millaisia tunnekertymiä onkaan vuosiensa aikana tallettanut ennen kuin työn aloittaa ja alkaa availemaan omaa Pandoran lipastaan vapautuen hiljalleen omista mielen lukoistaan ja paineistaan. Ja jokaisella alkoholin suurkuluttajalla tämä boksi on tupaten täynnä. Voisin tästä pistää pääni pantiksi.

Aika monenlaisia suhteita on nähnyt ja kokenutkin elämänsä aikana. Suurin osa kantaa suhteeseen oman menneisyyden taakkansa ja näiden yhteensovittaminen voi olla todella tuskallista. Jos jokainen aloittaisi oman sisäisen työnsä, maailmassa olisi takuulla kaikilla parempi olla. Olet lämpimästi tervetullut avaamaan omia mielen lukkojasi Sielukirjoittamisen kurssille – älä anna nimen hämätä :) ♥

 

allekirjoitus kuva

MAIJA LUOMALA
SIELUKIRJOITTAMINEN®-metodin kehittäjä

 

Lähteet

[1] Aikuisista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 76,5 prosenttia naisia. https://www.stat.fi/til/rpk/2018/15/rpk_2018_15_2019-06-06_tie_001_fi.html (viitattu 15.4.2020)

 


 

SIELUKIRJOITTAMINEN®

“SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin avulla voit päästä tehokkaasti ja nopeasti käsiksi alitajunnan virtaan, siellä piileviin ongelmiin ja tiedostamattomiin kipukohtiin, jotka käsittelemättöminä vaikuttavat jatkuvasti nykypäivän elämään, halusimmepa sitä tai emme. Tiedostamattomaan puoleen tarttuessamme voimme nauttia kokonaisvaltaisen onnellista ja merkityksellistä elämää. Täysillä.” 

 

 


 

Heräsikö ajatuksia?

 

 

 

Slider

 

Pin It

Tykkää Facebookissa